Muoti kiertää, toistaa itseään, palaa alkuun aloittaakseen kierrokseen uudestaan - ja kääntää takkinsa juuri kun viimeisetkin ehtivät mukaan. Kokofarkku oli vielä vuosi kaksi sitten tyylisynneistä suurin, nyt joka toinen tukholmatar viilettää farkkuihin yhdistetyssä farkkupaidassa katumuotikuvaajien salamavalojen räiskyvässä vanavedessä. Kun muistelen katukuvaa taannoisen Lapin reissumme varrelta, osa suomalaisista saattaa olla ihan vahingossa taas trendikkäitä edellisen kierroksen jäljiltä.
Denimiin yhdistetyssä denimissä on ollut niin paha ysäriklangi etten ole vielä päässyt siitä yli. Farkku-uniformuun pukeutuneet tytöt ovat huutaneet minusta
fashion victimia paljon enemmän kuin muodin edelläkävijää - come
on, onko kukaan vaivautunut katsomaan peiliin? Toisaalta, ei kai se minun ongelmani ole jos joku haluaa näyttää teksasilaiselta punaniskajuntilta.
Joka kerta kun suhtaudun trendiin nihkeästi se kostautuu. Niin nytkin.
StockholmStreetStylesta poimitun kuvan tyttö vaaleine farkkupaitoineen ja kuluneine farkkushortseineen näyttää ihan pelkästään rennolta ja raikkaalta. Orjasandaalit olisi kyllä voinut jättää kotiin, tai mieluummin kauppaan. (Lisää trendejä, jotka saavat nihkeän vastaanoton: korkeavartiset orjasandaalit, jotka näyttävät useimmiten halvoilta, vaikka eivät luultavasti edes olleet. Tämän en toivo kostautuvan.)
Kokofarkkureseptin toimivuus taitaa piillä kahdessa salaisessa ainesosassa: valkoinen toppi raikastaa kokonaisuuden eivätkä farkkushortsit ole niin hallitsevat kuin pitkät farkut, paljaat sääret antavat vaatteille hengitystilaa.
Tämä testataan, nimim. takinkääntäjä.
Kuva StockholmStreetStyle