Mustasta pitsistä tuli mieleen Sophia Kokosalakin suunnittelema uusi Kore-merkki, jonka ensimmäinen mallisto pitäisi tulla parin päivän päästä, tammikuussa myyntiin Asokseen.

Malliston keskeinen elementti on srilankalainen käsinnyplätty pitsi. Koren hinnat ovat käsintehdyistä elementeistä huolimatta Kokosalakin päämallistoa halvempia; kaikkien hintojen pitäisi jäädä alle 500 euron. Joku voisi ynnäillä yhteen, että paljonkohan niille srilankalaisille nyplääjille tuosta jää... No mutta. Pitsimalli on kaunis ja näyttää etenkin noin suurena yhtenäisenä pintana vaikuttavalta.

PS. Pitsiteemaan liittyen: jos liikutte Hangossa päin, käykääpä katsomassa Hangon museon Pitsitaivas-näyttely. Yritän itsekin ehtiä sinne ennen huhtikuuta.

Kuva alunperin Asos, itse otin Espanjan Voguen sivuilta.

Olin pari päivää sitten mukana ostamassa ystävälleni iltapukua. Löysimme Play it again, Samista hienon kokonaan mustasta pitsistä tehdyn puvun. Puku istui kuin hansikas ystävälleni (olemme tismalleen samankokoiset ja haaveilen, että puku päätyy ystävän gaalan jälkeen jotenkin mystisesti rekilleni, heh). Iltapuvusta innostuneena olen fiilistellyt syksyn näytöslavojen pitsitarjontaa. Mutta vaikka pitsiä, nimenomaan mustaa, näkyy syksyn näytöksissä paljon, mitään superhienoa en niistä löydä. Suosikkini taitavat olla Lanvinin täyspitsinen housupuku (kuva ei jostain syystä futaa) ja Balenciagan suurennuslasin alle joutunut pitsi, joka muistuttaa enemmänkin verkkoa.

Lähimenneisyydestä tulee heti mieleen kaksi mallistoa, joista olen pitänyt valtavasti ja joissa musta pitsi on ollut keskeisenä. Syksyn 2008 mallistolla Riccardo Tisci lunasti viimein paikkansa Givenchyn johdossa. Pidin erityisesti siitä, miten pitsiä oli käytetty osana takkien abstrakteja aplikointeja.

Christopher Kanen syksyn 2010 mallisto - joka muuten käynnisti Kirsi Pyrhösen huippumallin uran - oli loistava osoitus siitä, miten Kane pystyy sulattamaan mitä kummallisempia ja "kamalampia" asioita yhteen ja jotenkin saamaan lopputuloksesta paitsi muotia eteenpäinvievää myös kaunista.

Kuvat Style.com.

Minulle jää usein kirjoista jokin esteettinen yksityiskohta vahvana mieleen. Pari kuukautta sitten lukemastani Michael Cunninghamin By Nightfall -kirjasta (suosittelen) muistan jostain syystä elävästi kohtauksen, jossa päähenkilö Peterin vaimo Rebecca pukeutuu beigeen neuleeseen (ja mustaan kynähameeseen). Yritin äsken nopealla selailulla löytää kirjasta kyseistä kohtaa, tuloksetta. Ehkä parempi niin, ainakaan mielessä oleva kaunis kuva ei pääse uusintaluvusta tuhoutumaan. Kirjan todellisuudessa Rebecca varmasti pukeutui siistiin ja sutjakkaan neuleeseen. Minun muistoissani/mielikuvissani neule näyttää tältä:

Neule Dries Van Notenin syksy/talvi 2009 -mallistosta. Kuva Jak & Jil.

Iris Apfel sanoo jokseenkin näin joulukuun britti-Ellessä: "Muoti ei ole mielestäni niin kevytkenkäinen asia kuin monet ajattelevat; se on vakava asia. Muoti heijastaa sitä mitä maailmassa tapahtuu, taloutta, sosiologiaa ja tietyn aikakauden psykologiaa. Tapa jolla pukeudut kertoo kuka olet ja kuka haluat olla."

Näinhän se on.

Silti muodista kirjoitetaan enimmäkseen pinnallisella tavalla. Muotikritiikkiä ei ole nimeksikään. Istuin jokin aika sitten pöytäseurueessa, jossa puhuttiin aiheesta. "Mutta eikö ole aina vähän piinaavaa, kun joku yrittää kirjoittaa muodista vakavasti?" yksi totesi ja sai aikaan nyökyttelyä. "Ei muoti ole vakava asia! Se ei ole mitään neurotiedettä!" hän jatkoi. "En kaipaa syvällistä pohdintaa sen olemuksesta vaan haluan vain nähdä kauniita kuvia ja asioita."

Olin ja olen eri mieltä. Siksi tervehdin ilolla suomalaisen Johannes Reposen perustamaa Address-lehteä, jonka ensimmäinen numero on nyt saatavilla. Lehti keskittyy vain ja ainoastaan muotikritiikkiin.

Minulla on vielä muutama juttu lukematta, pitääkin vetää otsa taas rypyille ja mennä jatkamaan. Vakavan antoisaa lauantaita kaikille.

Miltei päivälleen kaksi vuotta sitten haaveilin Tricker'sin samettisista sisäkengistä. Hassu yhteensattuma, koska tänään löysin itseni Penelope Chilversin sivuilta suunnittelemassa (haaveissani) itselleni uniikkeja slippersejä, omilla nimikirjaimilla, vaikka virallisesti yksilöinti ei ole juttuni.

Mutta näiden tossujen yksilöity viesti ei avautuisi juuri muille kuin kantajalleen. Kokeilin pistää mustiin tossuihin kultakirjaimin A, K  ja H ja lopputulos muistutti orjantappurapuskaa tai hyvin monimutkaista musteläiskätestiä.

Sebastian ja Charles kyllä varmasti ymmärtäisivät tossujen viestin. Ja toivottaisivat tervetulleeksi illallisseuraan.