Olivian uuden ruokablogin löydät täältä:

http://www.olivialehti.fi/Ruoka/Ruokablogi/tabid/229/Default.aspx

Jensenin kiusausta pitää Hanna Jensen. Hän aikoo jakaa kanssanne parhaat reseptit, ravintolakokemukset, keittiövälineet, suosikkikaupat, ruuanlaittomokat, vinkit ja muut oudot ja vähemmän oudot ruokaan liittyvät intohimot.

Et ehkä löydä tästä blogista molekyyliluomuksia etkä kasakaupalla Hors d’oeuvre -ohjeita mutta sitäkin enemmän rustiikkista arkiruokaa with a twist.

Tervetuloa!

Paistoin juuri lettuja ja totesin saman asian kuin ennenkin: vähintään neljä ensimmäistä menevät jotenkin pieleen. Kärähtävät, mössääntyvät, eivät suostu kääntymään ja niin edelleen. No, ne neljä hutiakin kelpasivat pojalle ja kahdelle yökylävieraalle (myös pikkupoikia). Valvoivat varmaan aamuyöhön. Menin yhden aikoihin olohuoneeseen ja sanoin: ”Nyt oikeesti hiljaa! Säälikää mua edes vähän!” Naurettava yritys. Kymmenvuotias ei käsitä, mitä sana ”sääli” tarkoittaa.

Niin, tattilasagnesta vielä sen verran, että en nyt tarkalleen muista kuinka paljon kuivattuja tatteja pitää laittaa, jos korvaa sen 250 g tuoreita tatteja kuivatuilla, mutta kysykää myyjältä. Vähemmän minun mielestäni. Ja kun niitä pehmitetään maidossa niin ne turpoavat jonkin verran.

Palasin eilen Turusta, vietettiin miehen siskon syntymäpäiviä Panini-nimisessä ravintolassa Linnanakadulla. Mielisairaan hyvää ruokaa! Minä söin häränpihvin perunakasvispaistoksella, mukana oli jotain ihanaa kastiketta. Ja miehen pizza oli ehkä parasta, mitä olen koskaan maistanut. Salaisuus oli selvästi tarpeeksi ohuessa pohjassa. Berlusconi, lopeta vinkuminen ja myönnä tappiosi: me osaamme tehdä parempaa ruokaa kuin italialaiset! Laura söi jonkinlaista sienirisottoa, maistoin haarukallisen ja sekin oli hyvää. Ja lasten juustokuorrutetut putkimakaronijauheliha-annokset näyttivät niin hyviltä, että kadutti kun on tehnyt sen erehdyksen, että kasvoi aikuiseksi.

Tämä oli tällä erää viimeinen postaukseni sillä vetäydyn kirjoittamaan uutta romaanini. Kiitos seurasta, minulla oli tosi hauskaa, toivottavasti teilläkin. Pelkään että saan vieroitusoireita, ehkä joudun jopa käymään läpi jonkinlaisen kriisin. Tällä paikalla jatkaa ruokablogia Hanna Jensen. Aion itsekin alkaa seuraamaan sitä, vaikken muuten niin blogeista välitäkään. Hauskaa syksyn alkua ja intohimoisia kokkaushetkiä!

Kävin tänään Maatilatorilla, joka sijaitsee Helsingin lasipalatsissa. En ollut ikinä kuullutkaan, että sellainen on olemassa, mutta kun näin kilven niin kävelin sisään. Viihtyisä paikka. Maatilatorin ideana on mitä ilmeisimmin myydä lähi- ja luomuruokaa suoraan tiloilta kuluttajille. Ostin Rustiikki-sämpylöitä (hiivattoman) ja karpalo-aprikoosi-manteli-sämpylän. Lisäksi kassiin tarttui karjalanpiirakoita ja hummus-tahnaa. Puodista olisi saanut maalaisjuustoja, lakritsaa, hilloja, sinappia ja jopa olutta, mutta tällä kertaa en jaksanut raahata. Luomukaupoissa on se hyvä puoli, että niissä asioidessaan tuntee itsensä vastuulliseksi, raikkaaksi ihmiseksi. Ehkä siellä myytiin vähän liikaa tyrni-tuotteita minun makuuni. Tyrnin maku ei ole koskaan ollut minulle mieleen. Mutta kiinnostata tuttavuus muuten, tämä Maatilatori.

Ennen tätä ostosreissua söin hyvän lounaan Kosmoksessa. Oli miltei mahdoton valita ottaako siikaa yrttiöljyllä maustettuna artisokkarisoton kanssa vai kuhaa Aki Kaurismäen tapaan. Valitsin kuhan siksi, että se oli gratinoitu, ja rakastan kaikkea gratinoitua. Poltin myös sormeni siirtäessäni lautasta lähemmäksi, vaikka tarjoilija nimenomaan varoitti lautasen kuumuudesta. Mutta ruoka oli hyvää. Perunamuusiruusukkeita, kuhaa hummerikastikkeessa, koristeena jättikatkarapuja ja tilliä. Ja taisi siinä olla juustoakin, mikä on tietysti iloinen asia, jos ruokaa mainostetaan gratinoiduksi.

Juuri kun olin vähän aikaa sitten julistanut, etten välitä tapaksista, löysin lehdestä ihanan tapasohjeen. Eli vuohenjuustolihapullat:

Pehmennä vesitilkassa 1 murusteltu paahtoleivänsiivu. Kuullota öljyssä 1 silputtu sipuli ja sekoita leipämössön kanssa. Lisää 500 g porsaanjauhelihaa (minusta sikanauta kävisi yhtä hyvin), 1 murskattu valkosipulinkynsi, 2 rkl kapriksia, 1 muna, 50 g pehmeää vuohenjuustoa, 1 tl suolaa, 1 tl mustapippuria ja 2 tl kuivattua paprikaa (ohjeessa luki savustettua, en ole koskaan kuullutkaan) ja 1 sitruunan raastettu mehu ja kuori (minä korvasin sen kolmella ruokalusikallisella valmista sitruunamehua). Paista lihapullat ja tarjoa öljyssä haudutettujen paprikasiivujen kanssa.

Paistoin muuten puolet lihapullista voi-oliiviöljyseoksessa, ja puolet pelkässä oliiviöljyssä. Vertailin makuja ja täytyy sanoa rehellisesti että en huomannut mitään eroa. Olen hyvin voimyönteinen ihminen, ja ennakkoasenteeni oli se, että tietysti voi tekee oman säväyksensä pulliin, mutta ei.

Joillekin ihmisille voi on lähes kirosana. Teatterikoulussa minulla oli kurssikaverina turkulainen Mira, joka mätti aina paksusti voita leivän päälle lounaalla. -Kyl voita saa syödä, se tekee hyvä silmil, hän puolustautui kauhistuneitten katseitten alla.

Totta. Minä olen 44-vuotias ja syönyt paljon voita, eikä ole vieläkään tarvinnut hankkia lukulaseja. Ei muuten Mirankaan. Kun kaikki kevytmargariininmutstelijat törmäilevät puolisokeina päin seiniä, minä ja Mira porskuttelemme sirkein silmin eteenpäin voileivät käsissä.

Piti jo ajat sitten kirjoittaa teille tattilasagnesta, mutta se on jotenkin jäänyt. No, sienireseptit sopivat syksyyn. Itse en välitä perinteisestä jauhelihalasagnesta kovin paljon, siitä tulee helposti ähky olo. Mutta tästä ei tule, ellei tykitä olan takaa. Eli näin:

Suikaloi 170 g pekonia (no niin, se siitä keveydestä) ja ruskista öljyssä silputun sipulin kanssa. Halkaise 1 kesäkurpitsa pituussuunnassa ja leikkaa viipaleiksi. Lisää sipulipekoniseokseen. Laita mukaan  250 g esikäsiteltyjä viipaloituja tatteja, mausta 1 tl suolalla, 1 tl mustapippurilla ja 1 rkl basilikalla ja hauduta noin 10-15 minuuttia. Huomio: minä käytän yleensä kuivattuja tatteja joten en todellakaan muista mitä tuo ”esikäsitelty” tarkoittaa. Ostan kuivatut tatit pussissa kauppahallista ja niitä pitää pehmittää ensin maidossa, kysykää myyjältä tarkemmat ohjeet. Joka tapauksessa sienet pannulle. Muutkin sienet luonnollisesti käyvät, edullisimpiahan ovat herkkusienet. Tatit ovat pirun ylihinnoiteltuja mutta toisaalta tatti on paras ruokasieni, jonka tiedän.

No niin, jatkuu. Sulata kattilassa 40 g voita tai margariinia. Lisää 1/2 dl jauhoja, sekoitttele hetki ja lisää 1 l maitoa koko ajan sekoittaen. Anna kypsyä muutama minuutti, lisää 100 g juustoraastetta (minä korvaan sen joskus sinihomejuustolla) ja vähän suolaa. Sekoita tasaiseksi.

Kaada voidellun uunivuoan pohjalle ensin juustokastiketta, sitten kerros lasagnelevyjä, sitten sienitäytettä ja taas lasagnelevyjä jne, tiedätte kyllä. Kaada päälle viimeiseksi kerros juustokastiketta ja viimeistele juustoraasteella. Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia ja anna vetäytyä ennen tarjoilua.