Mitä tuoreemmin jauhettua ja rouhittua, sitä enemmän makua mausteissa. Jos kanelimyllyjä on Suomessa, otan vinkkejä vastaan. On niin namia rouhia kanelia aamukahvin sekaan.

Nuukailukuukausi jatkuu, mikä on haastavaa, kun asuu koulun lähellä. Meillä on päivästä riippuen 2-6 teini-ikäistä nuorta pöydän ääressä. Yleensä yhteinen nimittäjä on nälkä. Alkuviikosta sain kaksi Saclá-valmispestopurkkia kotiin testattavaksi, ja nuukuuksissani päätin käyttää alaikäisiä testaajina. On aivan turha verrata tällaisia tuotteita "siihen, miltä maistuisi jos tekisi itse".



Vaihtoehtoja oli kaksi: gorgonzola-punasipuli ja chilipesto. Maistoin molempia teelusikallisen ja hämmästyin: chili-versio oli epäsuomalaisittain niin chilinen, että teineille se olisi ollut liikaa. Harvinaista. Keitin sitten tummaa makaronia pussillisen ja sekoitin gorgonzola-punasipulipeston sekaan. Revin joukkoon hiukan tuoretta basilikaa - juustoraastetta ei tietenkään tarjoiltu säästöliekin hengessä.



Oli selvää, etten voinut sanoa valmispeston sisältävän gorgonzolaa. 50 prosenttia testaajista olisi kadonnut saman tien. En edes sanonut, että kyseessä on valmispesto. Maistoin itse ensin suoraan purkista ja totesin, että gorgonzola on saatu mukaan aika pehmeästi, siitä huolimatta, että pestossa käytetty gorgonzola on maultaan vahvaa gorgonzola piccantea.

Eivätkä testaajat sitä huomanneetkaan. Totesivat, että ruoka oli hyvää.

Ne, jotka ovat kiinnostuneet chilisestä versiosta, saattavat ilahtua siitä, että joukossa on myös pecorino-juustoa.



Kiireisissä talouksissa tällaisia tuotteita on vain joskus hyvä olla. Lepsu nyrkkisääntöni on, että mitä pienempi purkki, sitä maukkaampi valmistuote. Isoja valmiskastikepurkkeja en juuri osta.

Blogissani on ollut vähän hiljaista muutaman päivän, mutta se johtuu siitä, että meillä on syöty pakastin tyhjäksi. Siellä on nyt vain jääpaloja. Ja yksi kilon kokoinen luomulihapaketti, mutta se saa odottaa "juhla-ateriaa", kuten liha yleensäkin.

Myös jääkaappi on päästetty ajoittain lähes tyhjäksi, kuten yksi blogin kommentoija ehdotti. En ole vieläkään oppinut ostamaan kaupasta ruokaa bulkkina koko viikkoa varten, mutta olen pysynyt aika hyvin kaidalla linjalla ja ostanut vain peruselintarvikkeita sitä "tavallista suomalaista ruokaa varten". Ruokatoimittaja Kenneth Nars sanoi maanantain HBL:ssä, että perusruokakassi pitäisi saada kaupasta 30 eurolla. Se ei tietenkään tarkoita, että kassissa olisi kaikenlaista kallista valmisruokaa, vaan perunoita, kilo sipulia, kananmunia, voita ja sen sellaista. Tämä kolmenkympin maaginen rajapyykki pysyy nyt mielessäni. Nars oli sitä mieltä, että sillä summalla pitäisi pystyä syöttämään pieni perhekin muutaman päivän. Meillä se on aika hyvin onnistunut. Pienet lipsahdukset ovat olleet seuraavaa: Actimel-juomapakkaus, rucolapussi (pakasteesta otetun keiton höysteeksi) ja sesam-kasvisnugetit hätätilannetta varten lapsille. Tutustuin näihin taannoin niin, että erittäin komea mies ryntäsi edestäni kaupan kassajonosta pakastetiskille hakemaan pari pakettia. Tein vaivihkaa saman. Jalostettua valmisruokaa nämäkin ovat, mutta hyvää sellaista chilikastikkeen kera.



Eilen söin lounaaksi pakkasesta viimeisen kasviskeiton: Ina Gartenin (Barefoot Contessa) uunissa paahdetuista kasviksista tehdyn keiton. Se on taivaallista. Kuvan keiton väri on harhaanjohtava (väri on yleensä keltaisempi). Se johtuu siitä, että heitin keiton sekaan jääkaapista tomaattimurskan ja turkkilaisen jugurtin jämät, koska en halua heittää ruokaa roskiin. Rucola pääsi koristamaan keiton, ja yksinäinen lounashetkeni kotona oli oikein tasokas.



Kasviskeitto paahdetuista kasviksista

8 dl kana- tai kasvislientä
uunipellillinen uunissa paahdettuja kasviksia
suolaa ja vastarouhittua pippuria

Uunikasvikset:
200 g porkkanoita
1 bataatti
1 palsternakka
1 talvikurpitsa (tai kesäkurpitsa)
3 rkl oliiviöljyä
1,5 tl hyvälaatuista suolaa
1 tl vastarouhittua mustapippuria
2 tl silputtua persiljaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kuori vihannekset ja paloittele ne samankokoisiksi palasiksi. Vihannekset kutistuvat uunissa, joten älä leikkaa palasia liian pieniksi.
Laita vihannekset uunipellille leivinpaperin päälle ja pirskottele niiden päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paahda vihanneksia uunissa 35 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmeitä. Voit välillä käännellä niitä. Voit myös halutessasi heittää sekaan tuoreita yrttejä.
Ota vihannekset pois uunista ja soseuta ne kahdessa osassa sauvasekottimella tai monitoimikoneessa kana- tai kasvisliemen seassa (eli jaa liemikin kahteen osaan). Kaada soseet kattilaan ja maista. Nosta vielä kiehumispisteeseen. Keitto on paksua mutta ei kuitenkaan sosemaista. Jos se on liian paksua, lisää kana- tai kasvislientä tai vettä.

Chaiteetä olemme laittaneet ennenkin, mutta chaikaakaota en ollut ennen tehnyt. Kiitos vain, yksi ruokalehtisuosikeistani, amerikkalainen bon appétit. Resepti on kuudelle - sen voi toki puolittaa - ja teko-ohjeet kannattaa lukea kerran läpi, sen verran ainesosia tulee laitettua kahdessa vaiheessa.



Chaikaakao

8 dl maitoa tai soijamaitoa
2 dl suklaapalasia
10 kardemumman siementä rikottuna (tai 1,5 tl rouhittua kardemummaa)
1/2 tl maustepippuria
2 kanelitankoa, puoliksi katkaistuina
1/2 tl vastarouhittua mustapippuria

5 rkl tummaa sokeria (muscovado, intiaanisokeri tms.): lisätään kahdessa vaiheessa
1/2 tl raastettua, tuoretta inkivääriä
6 kpl euron kolikon kokoista tuoreen inkiväärin viipaletta
1 tl vaniljauutetta (lisätään kahdessa vaiheessa)
1 dl kermavaahtoa

Yhdistele ensimmäiset kuusi raaka-ainetta (mustapippuriin asti), 4 rkl ruskeaa sokeria ja inkiväärin viipaleet kattilassa. Nosta lämpötilaa niin, että seos melkein kiehuu, koko ajan sekoittaen. Poista levyltä, laita kansi päälle ja anna seistä 10 minuuttia.
Sekoita joukkoon 1/2 tl vaniljauutetta.
Tällä välin vatkaa kermavaahto niin, että sekoitat kerman sekaan jäljelle jääneen 1 rkl tummaa sokeria, raastetun inkiväärin ja jäljelle jääneen 1/2 tl vaniljauutteen. Kermavaahto saa olla mieluummin tiukkaa kuin löysää.
Sekoita kattilassa olevaa kaakota hiukan, kuumenna uudestaan ja valuta siivilän kautta kuuteen mukiin. Laita jokaiseen kuppiin kunnon nokare kermavaahtoa ja koristele halutessasi kaakaojauheella.



Ps1. Kun tein chaikaakaota kotona, minulla ei ollut kermaa, jota olisin voinut vaahdottaa. Niinpä kupissa on "köyhän miehen versio", jonka tein soijamaidosta. Hyvää oli sekin.

Ps. Bon appétitin sivuilta löytyi myös toinenkin, maustettu kaakao.

Viime syksynä teimme kotitekoista näkkileipää kuminan kera, mutta innostuin taas, kun näin uusimmassa Evita-lehdessä Suvi Rüsterin reseptillä tehtyä pellavanäkkileipää, johon tuli oliiviöljyä. Pakkohan sitä oli tehdä.

Teiniraati antoi sanattoman arvion lopputuloksesta: söi ne kaikki. Itse ehdin nauttia muutaman näkkärin voin ja myös hummuksen kera.



Kotitekoinen pellavanäkkileipä

2,5 dl vettä
1 ruisleipäviipale
1 tl merisuolaa
1 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl ruisleseitä
(2 rkl kuivattua voikukkaa tai nokkosta)
1/2 tl mustapippuria
5 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
3 rkl oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Murenna ruisleipä lämpimän veden joukkoon. Turvota 30 minuuttia. Sekoita sauvasekottimella. Sekoita joukkoon loput aineet.
Vaivaa 5 minuuttia. Kaulitse ohuiksi, pyöreiksi "letuiksi" ja paina muotilla niihin keskelle reikä. Ota keskiosa talteen ja paista sekin uunissa "palttoonnappina". Paista näkkäreitä ja palttoonnappeja 250-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia.

Oletko kaivannut ruokalehteä, jossa olisi vain vähän kuvia? Nyt sellainen on tarjolla englanninkielisenä. En ole itse pitänyt lehteä käsissäni, mutta on hauska kuvitella, että jossain päin maailmaa on markkinoita tällaisellekin.

Ruokafriikit saattaisivat nauttia myös näistä, Amazonista tilattavista The Best Food Writings -kirjoista, joita olen ahminut vuodesta toiseen. Niissä ei ole yhtään kuvaa. Tarinat ovat loistavia.

Viime kesänä aloin tyttären kanssa rustata käsin pieneen kierrekirjaan parhaita reseptejäni. Kirjoitimme ruokaohjeita vuoron perään eri väreillä, ja tytär piirsi annoksista kuvat. Tarkoitus oli antaa kirjanen joululahjaksi ystävälleni, hänen kummitädilleen. Näin tehtiinkin. Puoli vuotta siihen meni. Hiukan yli puolenvälin jälkeen hänen kirjassaan tulee kohta, jossa lukee "ja tästä eteenpäin omia, parhaita reseptejäsi"...

Olihan se hullun hommaa. Mutta ideana oli, että kirja oli käsin tehty. Toista kertaa en siihen hommaan ryhdy (vaikka kokoankin jatkuvasti omia reseptikirjojani käsin).

Jos sinulla on läjäpäin hyviä reseptejä, ja mietit jo ensi joulun lahjoja, pääset helpommalla. Julkaise oma keittokirjasi ja anna lahjaksi tai hoida se kirjakauppoihin täällä.

Nuukakuukauden ensimmäinen päivällisruoka on mausteinen linssikeitto, joka valmistuu muita hommia tehdessä lähes itsekseen. Vaikka en aiokaan pitää tarkkaa kirjaa siitä, mitä yksittäiset annokset maksavat, tämä ruoka ei tule kalliiksi. Irtoporkkana maksoi 17 senttiä, sipuli 30 senttiä ja varsiselleri - josta meni vain yksi varsi - 1,90 e. Luomulinssipaketti, josta nyt meni alle puolet, maksoi 4,35 e. Olisimme päässeet vielä paljon edullisemmin, jos en olisi ratkennut ostamaan Puljongin maukasta, kotimaista kanalientä litran verran. Se maksoi 3,82 e.



Joka tapauksessa: jos tätä syö nelihenkinen perhe illalliseksi ja minä vielä huomenna lounaaksi, on ensimmäinen päivä mennyt nuukuuden osalta hyvin.

Keiton mausta vastaa Jamie Oliver: sitruunamehu tekee siihen erinomaisen terän.



Mausteinen linssikeitto

2 rkl oliiviöljyä
keskikokoinen sipuli pilkottuna
1 varsisellerin varsi pilkottuna
1 iso porkkana pilkottuna
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl chilipulveria
180 g punaisia linssejä
1 l kanalientä
1/2-1 sitruunan mehu
vastarouhittua mustapippuria
suola

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sipulit öljyyn. Kuullota niitä kymmenisen minuuttia miedollä lämmöllä, kunnes ne alkavat karamellisoitua - noin 10 minuuttia.
Lisää varsiselleri, porkkana ja valkosipuli ja kuullottele vielä muutama minuutti. Sekoita joukkoon jeera ja chili, lisää sitten linssit ja kanaliemi. Nostata kiehumispisteeseen ja laske sitten lämpötilaa. Laita kansi kattilan päälle ja anna porista noin 15 minuuttia, kunnes linssit ovat täysin pehmeitä.
Mausta suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.
Soseuta keitto sauvasekottimella tai monitoimikoneessa ja tarjoile naan-leivän tai ruisleivän kera.

Kävin lounastauolla Helsingin keskustan Stockmannilla kurkkaamassa uuden, 4500 neliön ruokaosaston. Koska unelmieni ruokakauppa on rönsyilevän rustiikkisen boheemi, olen jäävi sanomaan, miten onnistunut virtaviivainen ja viileä esillepano on. Ken sellaisesta pitää, saattaa olla tyytyväinen suoriin riveihin, sisustuksellisiin ratkaisuihin, harmaa-musta-linjaan ja tyylikkääseen siisteyteen. Jotain rauhoittavaa niissä on.



Valikoima lienee Suomen suurimpia. Kuulemma sitä saa mitä haluaa (tilaamalla vaikka maailman toiselta laidalta). Ruokakaupassa on oma infotiski ja jäin miettimään, onko työntekijä ruokafriikki, joka osaa vastata myös monimutkaisiin resepti- ja raaka-ainekysymyksiin. Luulen, että Stockan asiakkailla niitä riittää.

Luomutuotteet eivät olleet mitenkään paremmin esillä kuin muuallakaan. Ilmeisesti kaupassa on myös jonkinlainen aasialainen tai etninen nurkkaus, mutta se meni minulta ohi. Uudella ruokaosastolla oli pienimuotoinen Punnitse&Säästä-henkinen osasto, mutta osassa laareja oli aamiaismuroja. Mielenkiintoista... Mikään osasto ei sinänsä yllättänyt, mutta lihatiskin tuotteiden asetteluun oli laitettu panoksia. Rivit ja ympyrät olivat kuin viivottimellä vedetyt.

Stockan valtti ovat uudella ruokaosastollakin erikoistuotteet ja erinomainen palvelu. Ystävällisyys ja avuliaisuus kumpuavat jotenkin tavalla, joka on mahdotonta oppia, jollei sitä omassa persoonallisuudessa ole. Stockmann osaa myös reklamaatiotilanteet paremmin kuin moni muu kauppa: tarina kertoo, että vanha herra sai palauttaa jäätelöpaketin, kun vieraat eivät tulleetkaan.

Luulen, että myös tämän kaltainen, ylellinen hylly erottaa Stockmannin Herkun muista ruokakaupoista.



Taannoisella matkallani laahustelin amerikkalaishenkisissä ruokakaupoissa. Siellä valikoimaa oli yhden tuotteen kohdalla niin paljon, että heräsi kysymys, kuka niitä kaikkia makuja tarvitsee. Tässä pelkät aamiaismehut:

Jos voit irrottaa 21 minuuttia ajastasi Jamie Oliverin ruokapuheelle, katso tämä. Olin vaihto-oppilaana Länsi-Virginiassa vuosina 1987-88. Enpä tiennyt silloin, että se on Yhdysvaltain "epäterveellisin osavaltio".